Markku Anttila

Markku Anttila, Mara on ollut FFAA:n rakentajia 2000-luvulla. Hän toimi liiton delegaattina hieman alle 10 vuotta ja loi erinomaiset suhteet IFAA:n johtoon sekä eri maiden delegaatteihin. Hän ajoi suomalaisten asioita IFAA:n suuntaan. Hyvä esimerkki tästä on se, että Väiski Raiskilan juniorina ampuma maailmanennätys hyväksyttiin myös miesten maailmanennätykseksi. Mara kiteytti FFAA:n hallitukselle IFAA:n kyselyitä, päätöksiä ja erilaisia sääntötulkintoja ja muita epäselviäkin asioita. Hän toimi myös aktiivisena sääntöjen uudistajana IFAA:n suuntaan. FFAA haluaa esittää kiitokset Maralle pitkäaikaisesta perustoiminnan tukemisesta delegaattina.

Mara oli tuttu näky myös rakentamassa ratoja ja mukana FFAA:n kilpailutoiminnassa. IFAA:n kansainvälisissä kisoissa Mara kävi usein ja tyypillisesti keräsi mukaansa myös muita ampujia. Mara kuului maamme pitkäjousiampujien kärkikaartiin edustaen ensin Ukonnuolia ja myöhemmin Artemista. Hyväntuulisena kaverina hän sai muut ampujatkin viihtymään seurassaan ja oli hyvin pidetty jousiampujaystävä.

Mara itse muistelee:

Aloitin jousiammunnan vuonna1995 ja alusta asti vain vaistolla ja jousena aina longbow (pitkäjousi). Ensimmäinen jouseni oli Martin Mountainer 60# joka parin vuoden kuluttua vaihtui 60-paunaiseen Martin Budhmasteriin. Ensimmäiset FFAA:n SM-kisat ammuin 1996 ja heti tuli hallissa SM-kulta. No meitä oli vain kaksi longbow-ampujaa silloin.

Tästä alkoi mielestäni longbow:lla ammunnan suosion voimakas kasvu Suomessa. Siinä vauhdissa yritin pysyä mukana. 2000-luvulla oli useita SM-kisoja, joissa longbow-luokka oli osallistujamäärältään suurin.

Vuosien saatossa kertyi erivärisiä SM-mitaleja parikymmentä. Kansainvälisissä kisoissa ympäri Eurooppaa tuli käytyä parikymmentä kertaa. Otti se aikansa ennen kuin sieltä ensimmäinen mitali irtosi:

• EFAC Viro, 2005 VMLB, hopea
• EFAC Ruotsi, 2007, VMLB, hopea
• EBHC Viro, 2008 VMLB, pronssi 
• WBHC Unkari, 2015, VMLB, pronssi

Sitten oli pitkään tyhjää yrittämistä, kunnes vuonna 2015 ymmärsin vaihtaa kevyempään jouseen ja hankin 45 paunaisen J-Bow Deltan. Olipa sen jälkeen taas ammunta helppoa ja mukavaa ja saavutin urani parhaan tuloksen Unkarin WBHC:ssä 2015. Jos olisi aina ollut se mitalihinku täysillä, niin olisi se jo tullut WFAC 2002 Skotlannista, kun olisin vaan mennyt veteraaneihin. Vaan enhän minä, kun ei minua hiukan vanhempi suurmestari Tapanikaan (Tapani Säilä) ampunut veteraaneissa. No Tapani kinkkasi murtuneen varpaansa kanssa yleisessä pitkäjousiluokassa muistaakseni pronssille. Minä taisin olla viides.

Viime vuodet on jousiammuntani jatkunut Portugalissa ja erivärisiä mitaleita on kertynyt melkoinen nippu. Seurojen välisen Portugalin mestaruuden voitin kolmena vuotena peräkkäin. Ulkomaalaisena sain olla mukana seurajoukkueessa.