Tapani Säilä

FFAA:n kunniajäsen

Tapani Säilä on ansainnut paikkansa kaikkien aikojen suurimpien jousiampujien joukossa Suomessa. Hän on esikuva meille muille jousiampujille siitä, että ikä ei ampumista rajoita, kun vaan terveyttä riittää. Hän on oikea jousiammunnan Grand Maestro!

Tapani nyt 88 v aloitti jousiammunnan aikana, jolloin FFAA:sta ei ollut tietoakaan. Ehkä tämän takia hänen viestinsä vuosikymmenien läpi on ollut, että ajetaan jousiampujien asiaa - ei liittojen. Yhteisellä tahdolla ehkä jonain päivänä voimat pystytään yhdistämään. Tapani on ollut keskeinen vaikuttaja myös Viron maastojousiammunnan syntymiselle. Esimerkiksi hänen oppiensa mukaan valmistettiin Falcon ensimmäinen jousi. Tämä synnytti varsinaisen boomin Viron maastojousiammunnassa. Seurauksena on, että tänä päivänä virolaisten ja suomalaisten jousiampujien välit ovat hyvin lämpimät. 

Tapani on ollut järjestämässä EFAC:ia Siuntiossa ja lukuisia FFAA:n SM-kisoja vuosikymmenten aikana. Hän on aina jaksanut tukea vaistoampujia ja erityisesti lonkkariampujia jakamalla kullanarvoisia neuvojaan ymmärtävällä ja toisen tunteet huomioivalla tavalla. Moni meistä on saanut valmennuksesta osansa.

Tapani on kilpaillut pitkäjousella ja vaistojousella vuosikymmenien aikana SM- ja kansainvälisissä kilpailuissa ja menestystä on tullut:

• EFAC 1999 Varnamo, Ruotsi, AMLB, kulta
• EFAC Luhanka, 2003, VMLB, kulta
• EFAC Siuntio, 2006 VMLB, kulta

Tapani itse muistelee

Olen liittynyt Wilhelm Telliin vuonna 1968. Ammunnan alkuun potkaisi puheenjohtaja Arvo Huttunen. Hän kehotti ottamaan yhteyttä Raimo Poikolaiseen, joka asui Kontulassa lähellä kotiani. Rami opasti alkuun. Sain Veikko Virran tekemän jousen tähtäimineen. WT järjesti SM-kilpailut Oittaan maastossa vuonna 1969. Kävin siellä ensi kertaa tutustumassa maastoammuntaan ja ihastuin Pekka Mertasen vaistoammuntaan. Hän oli ylivoimainen luokassaan. Pekka kiipesi jänteellä, joten hän käytti nuolen kärkeä tähtäämiseen. Tästä niin sanotut vaistoampujat olivat pahoillaan. Eihän sellainen ammunta ollut heidän mielestään vaistoammuntaa.

Niinpä menin WT:n radalle Vuosaareen kokeilemaan ammuntaa ilman tähtäintä. Ankkurointi poskelle tuotti vaikeuksia. Jänne raapaisi jokaisella laukaisulla nenää niin, että veri lensi ja jousikäsi oli huomattavan verinen. Ajan myötä olen oppinut väistämään jänteen, joten en ole 55-vuotisen urani aikana tähtäintä käyttänyt.

Pitkäjousi tuli voimakkaasti ampujien mielenkiinnon kohteeksi 1990-luvulla. Niinpä minäkin hankin sellaisen. Virolainen jousenvalmistaja Falco oli sen valmistanut teatterin rekvisiitaksi. Se oli hyvin primitiivinen; aivan suora. Ei vähäisintäkään vastakaarisuutta. Kuitenkin ammuin sillä paperisiin eläinkuviin Saksan Wyhl:ssä vuonna 1999 maailmanennätyksen 478 pistettä. Olivat ampujat ihmeissään, kun näkivät pyssyni. Kahvana oli pyöreä puupalikka, joka satutti rannetta jokaisen laukaisun jälkeen.

Olen 55-vuotisen urani aikana löytänyt hyviä ystäviä niin kotimaasta kuin Virostakin. Olen toiminut valmentajana Raimo Poikolaisen ja Veijo Sarven oppien mukaan ja suorittanut B-valmennuskurssin. Tänä aikana olen voittanut noin 50 Suomen mestaruutta, yhden pohjoismaiden mestaruuden ja yhden Euroopan mestaruuden.