Jarkko Lehtinen

Jakke muistelee vuosiaan jousiammunnan parissa

Minun jousiammuntaurani voinee jakaa neljään osaan:

• Unelma harrastuksesta: 3-vuotiaasta 54-vuotiaaksi
• Maailman huipulla: 2007–2015
• Taustavaikuttajana: 2016–2024
• Diletanttina huiskimassa 2025 –

Unelmia jousiammunnasta
Vaari teki minulle ja isoveljelle katajasta jousipyssyn, kun taisin olla kolmevuotias. Tästä alkoi jokin ihmeellinen vetovoima kutsumaan minua jousiampujaksi. John Finnemoren Robin Hood kirja lisäsi tuskaani. Siihen aikaan minulla ei ollut mitään mahdollisuuksia aloittaa jousiammuntaa saatikka hankkia kunnollisia välineitä. Ehkä hyvä näin,

Maailman huipulla
Vuonna 2006 sitten tapahtuikin järisyttävä kokemus Siuntion kentällä, päivä ennen EFAC- 2006 kilpailuja. Seurasin hetken ampujien harjoittelua. Liityin Robin Hoodiin (nimikin velvoitti) ja aloitin tavattoman intensiivisen harjoittelun. Ammuin itse tekemälläni pihlajajousella sekä 26 # vastakaarella, puunuolilla
tottakai. Ensimmäiset kisat elokuussa 2007 Kuralan perinnekisoissa, missä yllätyksekseni sijoituin toiseksi ehkä noin 40 ampujan joukossa. 

Pihlajajousi katkesi jossakin vaiheessa ja ostin itselleni lonkkarin, Falcon Spiritin, joka olikin hyvä jousi. Ammuntaluokkani tästä eteenpäin olikin sitten AMLB. Syksyllä ensimmäiset FFAA:n kisat, missä enteellisesti tapasin Heikki Kotirannan sekä Esa Lehtorinteen, kumpikin mahtavia legendoja. Maaliskuussa 2008 voitin 20 jaardin SM-hallikisan ja samalla ensimmäisen kerran Heikin, huh!

Vuonna 2009 osallistuimme Annelin kanssa EFAC 2009 Walesissa. Siellä sain ampua kaksi päivää hallitsevan Euroopan mestarin, Jason Reedin kanssa. Olen hänelle paljon velkaa. Muistan kun pyysin häntä arvioimaan omatekemiäni nuolia…hän katseli ja pyöritteli niitä, etsi tasapainopistettä ja ihaili. Hän sanoi: ”Erinomaiset nuolet, ammu näillä aina, kun haluat vain nautiskella jousiammunnasta, mutta älä ota niitä kisoihin…” Tämän kaiken hän sanoi skottilaisittain niin tyylikkäästi, että ihailuni häntä kohtaan vain lisääntyi. 

Tästä alkoi minulla nuolien ja jousien virittely, eikä se taida olla loppunut vieläkään! Alkoi hillitön harjoittelu. Uskoin, että ikäni puolesta Dahn 2010 tulee olemaan ainoa mahdollisuuteni ampua maailmanmestaruuskisoissa kovien ampujien kanssa ja päätin satsata. Erehdyin. Dahnin jälkeen voitin vielä kaksi maailmanmestaruutta sekä kolme Euroopan mestaruutta sekä joitakin himmeämpiä mitaleja. Kilpailu-urani päättyi vuonna 2015 voitettuani Euroopan mestaruuden Ruotsin KIL:ssä. Tunsin, että kuusi vuotta maailman huipulla riittää.

Lue Jakke FFAA:n taustavaikuttajana