EFAC 2019 Hollanti Esa Lehtorinne AMHB kultaa!

Nonniih... kisareissu Hollannin Doorwerthiin tehty ja kotimatkaa vailla. Viisi päivää kierrettiin Kasteel Doorwerthin mailla viidellä eri radalla n. 600 jousiampujan kera. Ampujia siis riitti 30 ryhmää kullekin 28 rastin radalle, eli pari ryhmää aloitti kullakin radalla odotuspaikalta. Radat -3 oli keskieurooppalistyylisessä mäkisessä lehtimetsässä, jossa oli vinkeitäkin viistosti rinteisiin asetettuja pakkoja. Radat 4-5 olivat melkein tasaisella peltoalueella, jossa pirusti ohdaketta, niin matalaa kuin yli metristäkin ja piikkistä karhunvatukkaköynnöstä. Pellolla puuskainen ja kova tuuli sotki kisaa, mutta koko viikolle luvattu sade korvasi lämpimän ja aurinkoisen kelin vasta perjanatina iltapäivällä, jolloin sitten kastuttiinkin kunnolla. Maanantaina ja torstaina ammuttiin Field-kisat mustavalkoisiin renkuloihin, tiistaina ja perjantaina Hunter mustiin valkotäplätauluihin ja keskiviikkona eläinkuvakierros.

Yleinen perinnejousiluokka aloitti viitosradalta maanantaina ja 11 miestä kuudesta maasta lähti aakkosjärjestyksessä radalle. Saksalaiset näkyivät enimmäkseen kanniskelevan staattisilla vastakyrillä olevia osagekeppejä, liettualaisella sarvijännejousi (peukulla ampui), jokunen laminaatti-ELB ja ainakin yksi kokobambujousi (vastakäyrä, bamun ulkopinta selässä ja vatsassa ja core syrjällään olevaa bamua). Minä aloitin hikkori-ipe-osagella, jolla jo Saksan EFAC ja Etelä-Afrikan WFAC tuli ammuttua. Jouni Isotalon ME 277 oli salainen haave rikkoa, mutta alkujännitys ja paikoin hankala tuuli niistivät tulokseksi 259, jolla 23 pinnan keula Dirk Rössneriin. Muut jäivät alle 200 pinnan.

Tiistaipäivän Hunter nelosradalla alkoi mukavasti, jonne lähdettiin eilisen tulosjärjestyksessä, mutta sitten tuli vähän vaikeuksia (tuuli ja oma huolimattomuus), mutta lopun ryhdistäytyminen toi tuloksen 273, joka sivuaa omaa ME:täni. Osansa saattoi olla silläkin, että huomasin kierroksen viimeisellä neljänneksellä hikkoriselässä pitkittäisen halkeaman heti kahvaliitoksen alapuolella. Leukoteippiä haavan ympärille ja vetelin loput seitsemän rastia kuitenkin onnistuneesti loppuun. Dirk ampui 233, joten etumatkani kasvoi kivasti. Bernd Gesch keikkui kolmosena.

Keskiviikon elukkakierros jänskätti, kun en ollut nuoltakaan ampunut elukankuviin sitten kevään 3D-kisoihin valmistautumisen. Vuorossa ehkä miellyttävin kolmosrata metsässä. Kädessä nyt hikkoriselän bambuselkäinen sisar, joka on samat reissut tehnyt. Tuttuun tyyliin osa rasteista onnistui mukavasti ja nyt oli onnikin puolellani muutamilla rasteilla tuoden enemmän pisteitä, jotka jo luulin pummanneeni. Sain varastettua Dirkiltä EE:n ja kohensin sitä neljällä pinnalla lukemiin 406. Hän oli vasta päivän neljänneksi paras ja jäi minusta yli 50 pinnaa lisää, mutta kesti kakkosena. Kakkosryhmässä Hollannin Stefan Tim (mainittu kokobambu ja ihan junnu, 28v) ampui 380 ja nousi kuumaan ryhmään torstaiksi.

Torstaina ammuttiin siis toinen Field ja olipahan vaikeaa niin minulle, kuin kavereillekin. Maasto oli mainio, mitä nyt hämärää puiden katveessa, mutta jotenkin vain ampuminen oli väkinäistä ja sai kasaan 253. Muut kuumassa ryhmässä jäivät alle 200:n, mutta Stefan yllätti 230:llä itsensäkin ja oli yhteistuloksissa pari pinnaa Berndin perässä nelosena.

Perjantaina sitten toinen Hunter alkoi pilvipoudassa, eli metsässä oli pimeää ja mustia tauluja oli hankala nähdä. Kierros alkoi kuitenkin ilman paineita, kun keulaa Dirkiin oli 175 pinna ja muut vielä kauempan. Puolivälissä saatiin sitten vettä enemmän ja vähemmän tasaisesti, joten osa kohteista oli varsinaista lottoa hämärän ja märkien välineiden ansiosta. Väkisin sain raavittua 233 ja Dirk 11 pinnaa vähemmän, joten joka päivältä osakilpailuvoittokin jäi ”taskuun”. Bernd pystyi pitämään Stefanin takanaan.

Muutama nuorempi kaveri oli Stefanin lisäksi HB-uokassa mukana, mutta näyttää siltä, että ”muutama kilometri” tarvitaan, ennen kuin meille papukoille pärjäävät... ;-)

Tulokset löytyvät täältä:
https://www.handboogsport.nl/efac2019/results/

P.S. Kisajärjestelyt erittäin onnistuneet ja catering erityisesti ansaitsi lähes täydet pinnat. Aikataulu toimi ja piti melko hyvin. Ammunta alkoi ysiltä jä päättyi viideltä ja yhtä päivää lukuunottamatta ei yliajalle taidettu mennä. Jokainen rata oli suunniteltu niin, että se kävi kolme kertaa kioskilla (kolme lenkkiä), josta sai ostaa evästä, juotavaa yms. Valuuttana oli kisakeskuksesta lunastettavat muovikolikot, arvo 1,25€. Esim. kahvi 1 coin, 0-olut 2 coins jne.

Sijoitukset vielä lyhyesti suomalaisittain:
Esa Lehtorinne, AMHB, EM-kulta
Susanna Laamanen, AFFS-R, 13. ja C-kulta
Inke Alaja, AFLB, 7. ja B-hopea
Timo Viitanen, AMBB-R, 5.
Juha Juvani, AMLB, 5.